 |
|
|
| |
 |
| |
|
Saturnia: Alpha Omega Alpha
|
Elektrohasch (EH154)
 Aina kun mieli tekee kuulla meditatiivista, syvällistä ja leijuvaa musiikkia, on Saturnia yksi varmimmista vaihtoehdoista. Edellisestä Saturnia –albumista Muzak olikin ehtinyt vierähtää jo viisi vuotta, mutta nyt portugalilainen Luis Simões tarjoileekin sitten kosmisen ja psykedeelisen orgaanisen transsimusiikin ystäville massiivisen tuplalevyn verran aivan mahtavaa, hieman itämaisesti orientoitunutta musiikkia. Hyvin orgaanisen kuuloisessa musiikissa on käytetty suurta valikoimaa akustisia ja sähköisiä soittimia. Alkuaikojen elektroniset elementit on häivytetty, ja oikeat rummut ja erilaiset akustiset perkussiot määräävät tahdin. Edellisellä levyllähän vierailemassa olivat mm. Nik Turner ja Daevid Allen, mutta nyt Luis vastaa itse kaikesta pari puhetta lukuun ottamatta. Hänen silkin pehmeä äänensä kuulostaa todella hyvältä ja sitä on mukana paljon, vaikka myös muutama instrumentaali on mukaan mahtunut. Tupla-CD:n 15 kappaleesta suurin osa on rauhallisia ja uneliaita, mutta mukana on myös useampi vähän nopeampi, hyvin groovaava veto sekä hieman kokeellisempaa tavaraa. Kokonaisuus on joka tapauksessa erittäin miellyttävä, spirituaalinen ja mieltä laajentava! Välillä tulee mieleen 70-luvun alun Pink Floyd ja ehkä myös Celestial Ocean –ajan Brainticket ja muutama muu, mutta Saturnialla on kuitenkin melko omanlaisensa tyyli. Välillä mukana on myös vähän jatsahtavia elementtejä, varsinkin rytmipuolella.
Pidän paljon kaikista kappaleista, mutta käydään tässä läpi nopeasti muutama kohokohta… Heti kärkeen tarjoillaan yksi levyn parhaista ja rokkaavimmista kappaleista: psykedelian ylistyslaulu ”I Am Utopia”. Nopea, jyskyttävä komppi ja hieman raskaammat kitarat antavat kuitenkin tilaa myös huilulle ja koskettimille, ja avaruudelliset analogisyntetisaattorisuhinat ovat toki mukana myös heti. Ihan huippu kamaa! Muista svengaavammista kappaleista täytyy mainita hypnoottinen ”Rings of Smoke”, joka on Colour Hazen Stefanin lausumaa Goethe –lainaa lukuun ottamatta instrumentaalinen, sitaria sisältävä, ultracooli ”Moving Mandala” sekä groovia urkutyöskentelyö ja hurjempaa kitarasooloakin sisältävä ja hyvin tanssittava instrumentaali ”Tetrahedron”. Rennommasta osastosta mainittakoon vaikka yli 13-minuuttinen ”Alpha Omega” jossa Pink Floyd –vaikutteet ovat ehkä eniten pinnassa, taivaallisia Mellotroneja sisältävät ”Mikado Players & Lotus Eaters” ja ”Cosmonication” sekä narkoottisen lumoavat ”Mellifluous” ja ”Grand Lodge of Forever”. Nimensä veroinen ”Trance Dance” on myös loistava veto, joka pistää kuulijan leijumaan jossain unenomaisessa maailmassa. No kuten huomasitte, kohokohtia on paljon… Tuplavinyyliltä (rajoitettu 300 kappaleen sininen versio on jo loppuunmyyty) jouduttiin jättämään yksi kappale (”Tetrahedron”) pois ja biisit ovat hieman eri järjestyksessä mutta tämä ei juuri haittaa. Kuuntele tämä levy lujaa, ehkäpä kuulokkeilla, sulje silmäsi ja varaudu kaleidoskooppisiin visioihin ja taivaallisiin elämyksiin. Taatusti yksi vuoden 2012 parhaista julkaisuista.
www.saturniamusic.com |
|
|
|
|
 |
 |
jos haluatte arvostelun
levyistänne (ei nettilatauksia, kiitos!) ja saada ne mahdollisesti
soittoon klubillamme, pyydämme ottamaan yhteyttä:
psychotropiczone(at)gmail.com |
|
|
|
 |
